Opel Rekord 1900 -691981 oli syntymäpäivänä käyty hakemassa ajokortti, mutta projektiooppeli oli kesken joten pari vuotta palvelleella piikkisellä Hondalla oli kurvattava Järvenpään autokauppoihin kulkupeliä etsimään. Auto-Toivoselta löytyikin aika näpsäkältä vaikuttava 2-ovinen (ehdoton ehto) 12 vuotias Opel Rekord 1900 -69 hintaan 3800mk. Kun Hondasta vielä hyvitettiin se sama 1600mk jonka se maksoi pari vuotta aiemmin niin kaupat syntyi enempiä miettimättä. Hyvin pelasi, mutta etulokarit alkoi pehmetä joten jossakin vaiheessa otin sen Moottorikerhon talliin ja kaasulla hitsailtiin lokarit kuntoon sekä sisälokareihinkin vähän uusia palkkeja. Varsinainen yllätys löytyi takahelmasta jossa lohkeilevan pakkelin alta löytyi kanaverkkoa ja lasivillaa melkein koko helman leveydeltä. No pelti irti ja suorasta pellistä taivuteltiin uusi helma. Sitten haettiin kaupasta pari litraa Miranolia ja ruiskun omistava kaveri lupautui maalaaman auton 100mk hintaan jos ei tarvitse tehdä pohjatöitä. Näin sovittiin ja muutaman kaverin joukolla otettiin pohjatyöt lauantai urakaksi. Taisi tulla muitakin pohjia porukan kanssa siinä otettua... Kun seuraavana päivänä katseltiin jälkeä niin toinen kylki olikin aika hyvä, mutta toista ei kyllä suuremmin voinut kehua, taisi auto jäädä sivuseikaksi illan mittaan. Tällä autolla reissattiin ahkeraan, Hangon regatassa auto oli Kasinon kulmilla nurmikolla parkkeerattuna yöpymispaikaksi, Räyskälän kiihdytyskisoissa oltiin autossa yötä, Valkealan juhannus Rockfestereilla sentään oli teltat mukana ja ties missä sillä seikkailtiinkaan. Tämä on ainoa auto jonka venttiilit olen säätänyt tien varressa kesken reissun! Ooppelien koneissa oli venttiilien säätöruuveilla taipumus löystyä itsekseen, yhdellä reissulla venttiilin naputus koveni koko ajan kunnes yhtäkkiä hiljeni kokonaan ja auto alkoi käydä kolmella. Auto parkkiin ja venttiilikoppa ruuvattiin auki josko sieltä näkisi mitä mahtoi tapahtua. Ja näkihän sieltä, yksi sellainen ooppelimainen prässätty peltinen keinuvipu oli kääntynyt poikittain kun säätöruuvi oli löystynyt riittävän paljon. Kaljatölkistä (tien varresta varmaankin löytyi) leikattiin pieni siivu alumiinia mutterin sisään tekemään siitä kireämmän, ventiilit säätöön ja matka jatkui... Ajan myötä kone myös alkoi vähitellen huohottaa tosi reilusti ja lopulta konehuoneesta saattoi tulla savua autoon sisään saakka. Tuossa vaiheessa siihen vaihdettiin toinen kone jonka sai parilla sadalla jostakin purkuautosta. Mutta hyvä tuli. Tai jotain. 
Minun mielestä autojen keuloihin sopii parhaiten pyöreät tuplavalot. Leveitä suorakulmaisia valoja inhosin jo tuolloin ja niimpä tähänkin ruuvasin heti pyöreät valot originaalilamppujen tilalle. Oli siitä tosin hyötyäkin kun alunperin oli kaksi hehkulamppua keulalla niin nyt siihen tuli 4 halogeenilamppua. Tuohon aikaan monet sovittelivat lampunkehyksiksi 60-luvun Datsun Bluebirdin lampunkehykset, sellaisia muistan etsineeni, mutta kuvista päätellen en ollut tainnut niitä koskaan löytää. Hämärä muistikuva kylläkin väittää, että jotkut kehykset minulla olisi ollut siinä kiinni, mutta ne kai ei olleet tarpeeksi suorakulmaiset istuakseen hyvin. Rumat kyllä ilman kehyksiäkin... enpä muista oliko tilapäisesti ilman vai kauemminkin.
Nyt muistan tuon perään liimatun Opel tarrankin, niitä tuli huoltoasemille myyntiin ja sellainen iso ja eri väreissä välkkyvä on näköjään ollut pakko saada.
Huomaa pakollinen hajukuusi ja keinokarva penkinpäälliset. Lattian olin verhoillut paksulla kokolattiamatolla. Siinäpä sitä 80-luvun tuuninkia ooppelin täydeltä...
Aika ruosteiselta se vaikutti jo taas näissä kuvissa kun massaakin on näköjään levitetty aina vaan ylemmäksi ja ylemmäksi. Mutta mitähän tuolla pressun alla oli...
|
