BMW 316i -91
8.4.2008 se E30 korinen 318i -88 tuli vaihdettua oikein viimeisepäälle tuning autoon:
BMW 316i -91 edestä
ja takaa juuri 550 km taivaltaneena.
Jonkun aiemman omistajan toimesta tämä E36 oli muutettu (heh...) ”katseita kääntäväksi Tuning-autoksi”, syyllisten suojelemiseksi käytän rakentajasta vaikkapa nimeä Tero Tuunaaja.
Saattaisin kuvitella kuinka hänen äitinsä kertoo pitsinnypläysseuran kahvitilaisuudessa pikkusormi yläviistoon koukistettuna ylpeydellä pojastaan:
On se tuo meidän Terppa niin kätevä poika, se osti jonkun BMW:n vai mikä se oli ja voitteko uskoa, se osaa korjata siitä ihan itse ihan mitä tahansa.
Ei se ole paljoa ehtinyt sillä ajaakaan kun joka päivä siinä on ollut joku vika jonka Terppa on joutunut korjaamaan.
Hirveesti siinä autossa on ylimääräisiä osiakin, näkisittepä miten ison kasan meidän Terppa on siitä osia jo korjauksien yhteydessä tuohon pihalle irrottanut ja se sanoo, että ne on kaikki ihan turhia. Kauheesti on kuulemma turhia kiinnikkeitäkin jotka pystyy ihan helposti korvaamaan peltiruuveilla.
Vaan meidän isukki se tietää mistä Terppa tykkää,
olisittepa nähneet Terpan riemua täynnä olevan ilmeen kun se jouluna sai isukin ostamat kaksi 10kg laatikollista peltiruuveja, yksi laatikko lyhyitä ruuveja ja yksi laatikko pitkiä ruuveja.
Terppa hihkuikin koko joulun kuinka hän pystyy nyt korjaamaan ihan kaikki maailman vempeleet.
Nyt onkin kuulemma jo yli puolet niistä peltiruuveista käytetty tähän autoon.
Me isukin kanssa sanottiinkin Terpalle kuinka hän ihan varmasti saisi itse määritellä palkkansa jos menisi BMW ...vai mikä se oli... tehtaalle töihin, niin paljon hän pystyisi säästämään hetkessä autojen materiaalikuluja kun jättää turhat muoviosat pois jo suoraan tehtaalla. Korvaisivat vain kaikki hölmösti piiloon laitetut kiinnikkeetkin näillä kaksilla erimittaisilla peltiruuveilla.
On se niin ihana poika se meidän Terpsikka.
Kerran se näki meijän essonbaarissa sellaisen lehden josta repäisi tälläisen kuvan
ja teki tästä autosta ihan samanlaisen, kukaan ei huomaa mitään eroa. Ja varmasti tuli paljon parempi kuin tehtaitten autot.
--------
Keulalle laitetaan ilmaaohjaavia osia jossa valtavan iso aukko turbojen suurta välijäähdytintä varten maksimaalisen jäähdytyksen takaamiseksi.
Ei nyt sattunut kaikki raot keulan osissa enää menemään umpeen, mutta hieno on, näin se jätetään...
On kuulemma hienompi uudemman mallin munuaisilla, mutta miksi tämä palikka menee jotenkin oudosti tuohon neliskulmaiseen aukkoon, ? Mutta hieno on.
Etulyhdyt pitää ehdottomasti olla enkelinsilmä mallia. Ja kunhan edes toinen puoli palaisi niin sehän riittää.
Mutta voi, kaikki ruuvit ja kiinnikkeet hukkui yhtäkkiä ja pyytämättä juuri kesken innokkaimman asennuksen, onneksi parkkipaikan nurmikolta ja kavereilta lainaamalla löytyi melkein sopivat... Kuva 1 ja kuva 2
Ja vilkut voi ihan hyvin kiinnittää johdonpätkällä ja rautalangalla, tehtaiten propagandaa kaikki ruuvisysteemit.
Toisaalta koska konehuoneessa pauhaa jo valmiiksi huipputehokas 1.6 litrainen kone niin lähes turbojen veroiset tehot saavutetaan tälläkin.
Jätetäänpä siis ihan jo terveyssyistä turbot pois koska jo tämäkin koneen viritys saattaa saada auton lähtemään lapasesta varomattomalla kaasunkäytöllä, kavereille ei uskalla enää lainatakkaan.
Lisätehoa tulee kun laitetaan isoin pakoputki joka löytyy, ihanaa kun auton sisällä on valtavat pörinät koko ajan ja ulkona mummot pitelee korviaan. Ei paljoa elämä parane tästä tunnelmasta.
Myös takapäähän on saatava kauniisti istuvat helmat ja sivuhelmoiksi valitaan markkinoiden upeimmat. Huomaamattomat ja nätit kiinnitykset takaavat ulkonäön ja osien kiinni pysymisen.
Takaluukusta siloitetaan hölmöt rekisterikilven paikat pois ja laitetaan rekisterikilpi kauniimmin auton perään, valoja rekkari ei tarvitse, essonbaarissakin kerrottiin niin.
Lukko kannattaa luukusta poistaa sillä sen saa nätisti toteutettua näinkin, tästä nykäisy ja tänne se vaikuttaa.
Etuluukunkin avaus kehitettiin kätevästi pihdeillä toimivaksi.
Takavaloiksi kelpaa ainoastaan lexusvalot ja ihan itse kytkettiin valot toimintaan, aika hyvä tulikin, toisella puolella toimii takavalo, mutta ei jarruvalo ja toisella puolella päinvastoin, sehän riittää vai mitä?
Takakonttiin saa kivasti puusta tehtyä stereoille koteloita ja tilaa riittää kun hylkää varapyörän turhana kapistuksena pois kyydistä.
Hirmustereot tarvitsee tukevaa sähköä, sen voi ottaa näin akusta ja piuhan toisen pään voi turvallisesti heittää peltien päälle kun pyöräyttää päälle vähän ilmastointiteippiä, ei tästä mitään palovaaraa ole sanottiin essonbaarissa samalla reissulla.
Harmittava tuo varapyöräkotelon vesitulppa kun pääsi katoamaan, mutta onneksi tuli mieleen paikata se liimaamalla pahvia päälle, ei kovin paljoa edes vuoda, alle sentin pysyy vedenpinta.
Ovipahveista muuten tehtiin ihan sairaan nätit upottamalla niihin kaiuttimia ja verhoilemalla ne kaikki harmaalla huovalla, upeaa.
Lasit tummennetaan niin mustiksi, että sisältäkään ei läpi näy kuin tarkkaan tihrustamalla ja koska takalasista ei oikeastaan näe niin sisäpeili jätettiin kokonaan pois.
Sivupeileiksi muuten löytyi ihankuin M-Bemareiden peilit, peltiruuveilla sai kivasti ne kiinni. Sähköjä niihin ei saa ja toisessa on lasi rikki, mutta hienot on.
Peltiruuvit on muuten käteviä, niitä tarvittiin tähän autoon muutamia satoja kun joutui ruuvaamaan sisustan kaikenlaisia paneleita kiinni. Tehtaalla olivat laittaneet tyhmillä muovinipsuilla joiden toimintaa ei voi ymmärtää.Lattiamattokin alkoi pysyä paremmin kun keskelle lattiaa ruuvasi muutamilla ruuveilla.
-----------------------------------------------
Syksyllä 2008 auto oli saanut noin puolen auton verran uusia alkuperäisosia tämän harrastelijatuunaajan rikkomien, vieraiksi osiksi vaihtamien ja hävittämien osien tilalle.
Ulkonäkökin alkoi olla toisennäköinen:
Valot toimii
edestä
takaa
oviverhoilut
ja penkitkin
Onneksi kissoilla on yhdeksän henkeä ja niinpä tämäkin syksyllä 2008 pääsi jälleen luikkimaan uusiin seikkailuihin. |
